Ihanaa ihanaa, pääsin nettipimennosta pois! Ihanaa, enää ei tarvitse rasittua oikealla elämällä, kun on taas netti käytössä. :)
Viime keskiviikko aamuna paukahti modeemi rikki, ja siitä lähtien olen
ollut nettipimennossa tähän päivään asti. Tunti sitten alkoi taas
kaikki pelittää ja mulla on ollut kiire päästä jyvälle mitä sillä aikaa
mun virtuaalielämässä on tapahtunut. Ja vieläkään en kaikkea ole
selville saanut, joten kiriminen jatkuu tämän illan.
Paljon on oikeassa elämässä tapahtunut, mutta siitä sitten lisää
myöhemmin. On ollut eläinlääkärireissua nuiden aivovammaisten piskien
takia, Japanin matkahaave on saanut uuden käänteen ja mä olen laihtunut
yhden kilon, hurraa!! :D
Huomenaamulla lisää, moro!
-Shandi
P.s Potkikaa mua persuuksille, mun on pitänyt kirjoittaa yksi meili jo
kuukauden ajan mutta en ole saanut aikaiseksi.. Hemmetti, että osaakin
olla huono omatunto sen takia. :/
tiistai, 19. heinäkuu 2005
Kymmenes.
tiistai, 12. heinäkuu 2005
Yhdeksäs.
Minnuu jänskättää, minnuu jänskättää! Tänään mennään katsomaan (taas kerran, jo kuudetta kertaa) Scandinavian Hunkseja. Mä en vaan saa tarpeekseni niistä, en en en! :D
maanantai, 11. heinäkuu 2005
Kahdeksas.
Unohdin
tuossa aikaisemmassa kirjoituksessani mainita, että lauantaina
surffatessani nuita kanavia, sattui silmääni jokin matkustuksesta
kertova dokkari, jossa oli juuri aiheena Japani. Jumiutuin sitä
katsomaan, ja voi että, kun minun kaukokaipuuni sai taas uuden
sykäyksen! Ihania maisemia japanilaisesta maaseudusta, kalastajista, ja
toki suurkaupungin sykkeestäkin. Tokion pilvenpiirtäjiä, klubbausta,
ostoskeskuksia ja ikebana-näyttely. Niin, olin ihan unohtanut, että
ikebanaa pitää päästä katsomaan sitten joskus jos unelmani Japanin
matkasta toteutuu.
Voih, miksi, miksi minua on rankaistu Japani-intohimolla? Tämä on niin kamalaa ja surullista, kun sinne tekisi mieli mutta ei se ihan niin yksinkertaista ole. :(
-Shandi
Voih, miksi, miksi minua on rankaistu Japani-intohimolla? Tämä on niin kamalaa ja surullista, kun sinne tekisi mieli mutta ei se ihan niin yksinkertaista ole. :(
-Shandi
maanantai, 11. heinäkuu 2005
Seitsemäs.
Mä olen ahkeroinut niin kovin etten ole kerennyt koneelle koko viikonloppuna kun nopeasti vaan vilaisemaan sähköpostit.
Lauantaina käytiin äipän ja miehen kanssa keskustassa kaffella ja shoppailemassa. Ostettiin ihan hetken mielijohteesta digiboksi, kun se on muutenkin ollut hankintalistalla jo jonkin aikaa. Oli vieläpä niin hyvä tarjous että ei voinut vastustaa.
Käytiin samantien ottamassa yksi kanavapakettikin siihen, mutta iloksi kuultiinkiin, että kaikki 100 kanavaa näkyy ilmaiseksi ensi viikon loppuun, eli eipä tarvinnut maksaakaan niistä. Halusin jo etukäteen, että sitten kun digiboksi hommataan, siihen Animal Planetin ja Discovery Chanellin ja National Geographicin. Nuo kanavat näkyy koko loppu kuukauden ilmaiseksi. :)
Lauantai meni siis pitkälti ihmetellessä ja hekumoidessa leffoja ja mielenkiintoisia dokkareita. Valvottiin jonnekin neljään sunnuntain puolelle, ennenkuin maltettiin mennä nukkumaan. Uutuuden viehätystä? Ei kai sentään... :D
Eilen sitten mies lähti mökille vanhempiensa kanssa tekemään remonttia, ja vei koirat mukanaan. Minua ei sinne olisi saanut kirveelläkään, ei edes pienellä lahjomisella. Tai aika suuret lahjukset saa olla että minä sinne lähtisin uudestaan. Vieläkin on muutama näppylä niistä samperin paarmoista nilkassa.
Käytin sitten päivän hyödyllisesti siivoten. Ihanaa kun sai kerrankin siivota ja järjestellä paikkoja rauhassa ilman ylimääräsitä höösäystä ympärillä. Vein matot pihalle ja tamppasin ne, imuroin, moppasin lattiat, pesin ikkunat, ja järjestelin parvekkeen uudelleen, pyyhin kaikki pölyt, siivosin vessan, suihkun ja saunankin... Ja kaiken päälle vielä pesin pari koneellista pyykkiä ja vein ne ulos kuivumaan. Ah, kun oli ihana istahtaa sohvalle ja juoda kylmää Pepsiä. :)
Päätin sitten kovan uurastuksen päätteksi hemmotella itseäni kunnolla kun siihen oli mahdollisuus. Kävin saunassa ja heittelin löylyä piiiiiitkään, tein kaikenmaailman kuorintoja ja mutanaamioita iholle, lakkasin kynnet varpaista ja sormista ja nautiskelin hyvää Chileläistä kuivaa valkoviiniä ja kuuntelin Barry Whiteä. :) Oli mukavaa.
Saisi tuo mies lähteä useammin muualle niin voisi hemmotella itseä useamminkin. :)
Tänään olisi sitten taas vuorossa kaupungilla läkähtymistä, pitäisi löytää uudet caprihousut ja kengät jostain. Ahdistaa jo valmiiksi tämä kuumuus ja lämpöhalvauksen saaminen.
-Shandi
Lauantaina käytiin äipän ja miehen kanssa keskustassa kaffella ja shoppailemassa. Ostettiin ihan hetken mielijohteesta digiboksi, kun se on muutenkin ollut hankintalistalla jo jonkin aikaa. Oli vieläpä niin hyvä tarjous että ei voinut vastustaa.
Käytiin samantien ottamassa yksi kanavapakettikin siihen, mutta iloksi kuultiinkiin, että kaikki 100 kanavaa näkyy ilmaiseksi ensi viikon loppuun, eli eipä tarvinnut maksaakaan niistä. Halusin jo etukäteen, että sitten kun digiboksi hommataan, siihen Animal Planetin ja Discovery Chanellin ja National Geographicin. Nuo kanavat näkyy koko loppu kuukauden ilmaiseksi. :)
Lauantai meni siis pitkälti ihmetellessä ja hekumoidessa leffoja ja mielenkiintoisia dokkareita. Valvottiin jonnekin neljään sunnuntain puolelle, ennenkuin maltettiin mennä nukkumaan. Uutuuden viehätystä? Ei kai sentään... :D
Eilen sitten mies lähti mökille vanhempiensa kanssa tekemään remonttia, ja vei koirat mukanaan. Minua ei sinne olisi saanut kirveelläkään, ei edes pienellä lahjomisella. Tai aika suuret lahjukset saa olla että minä sinne lähtisin uudestaan. Vieläkin on muutama näppylä niistä samperin paarmoista nilkassa.
Käytin sitten päivän hyödyllisesti siivoten. Ihanaa kun sai kerrankin siivota ja järjestellä paikkoja rauhassa ilman ylimääräsitä höösäystä ympärillä. Vein matot pihalle ja tamppasin ne, imuroin, moppasin lattiat, pesin ikkunat, ja järjestelin parvekkeen uudelleen, pyyhin kaikki pölyt, siivosin vessan, suihkun ja saunankin... Ja kaiken päälle vielä pesin pari koneellista pyykkiä ja vein ne ulos kuivumaan. Ah, kun oli ihana istahtaa sohvalle ja juoda kylmää Pepsiä. :)
Päätin sitten kovan uurastuksen päätteksi hemmotella itseäni kunnolla kun siihen oli mahdollisuus. Kävin saunassa ja heittelin löylyä piiiiiitkään, tein kaikenmaailman kuorintoja ja mutanaamioita iholle, lakkasin kynnet varpaista ja sormista ja nautiskelin hyvää Chileläistä kuivaa valkoviiniä ja kuuntelin Barry Whiteä. :) Oli mukavaa.
Saisi tuo mies lähteä useammin muualle niin voisi hemmotella itseä useamminkin. :)
Tänään olisi sitten taas vuorossa kaupungilla läkähtymistä, pitäisi löytää uudet caprihousut ja kengät jostain. Ahdistaa jo valmiiksi tämä kuumuus ja lämpöhalvauksen saaminen.
-Shandi
perjantai, 8. heinäkuu 2005
Kuudes.
Mulla
taitaa olla tänään pipo normaalia kireämmällä kun tuntuu että vähän
kaikki pistää vituttamaan. Tai sitten tänään on mun oma
henkilökohtainen perjantai 13 pvä, kun tulee mokailtua kaikki ja sekös
kiristää silinteriä vielä enemmän.
Heräsin seitsemältä niinkuin joka aamu muutenkin, tein normaalit aamurutiinit puoliunessa. Laitoin kahvin tippumaan, sitten veskiin ja sitten partsille ihanalle aamutupakalle. Aamun ensimmäinen tupakka on muuten se kaikista paras tupakka.
Tupakan jälkeen tassuttelin keittiöön hakemaan ensimmäistä kahvikupillista ja perkele, kolautin sitten kahvipannun pöydälle niin lujaa että jäi vaan kahva käteen, pöytä oli ympäriinsä mustassa kahvissa ja lasinsiruissa. Seisoin siinä hoomoilasena varmaan 20 sekunttia edelleen se kahva kädessä ennenkuin kunnolla tajusin mitä tapahtui. No juu, vahinkoja sattuu, paremmissakin piireissä. Ei muuta kuin siivoamaan. Kiitos Rowentan Napoliline-keittimelle, että ne tuppaavat hajoamaan parin vuoden käytön jälkeen, tää on jo toinen keitin kun edellinen meni rikki, tosin aikaisemmasta meni joku muu jutska sisältä särki. Onneksi olin joskus kaukaaviisas ja säilytin sen edellisen kahvipannun kuitenkin.
Kaivelin vanhan pannun varaston sotkusta ja pistin uuden kahvin tulemaan. Tällä kertaa olin varovainen, ja toimin kuin hidastetussa leffassa ettei vaan satu uudelleen vahinkoa. Tosin, mikä olisikaan todennäköisyys sille että tekisin saman mokan heti 10 minuutin päästä uudelleen? Herra Murphy, herra Murphy...
Kaikki meni hyvin, istuin koneelle siemaillen kahvia ja aloitin normaalin rundin sivuista, jotka pitää aina aamulla ensimmäisenä tarkistaa. Muutama blogi, sähkeuutiset, sähköposti ja keskustelupalsta.
Edelleen kaikki hyvin, taisi vaan se kahvipannu-jupakka olla huonoa tuuria, ei sen kummempaa.
Kone tilttas. Jumankekäle, ei voi olla todellista. Mulla oli muutama uusi tabi auki, ja tarkoitus oli selata muutama mielenkiintoinen artikkeli läpi jotka löytyivät blogeista. Ja sit vitun kone menee ja tilttaa.
No tää oli osittain odotettavissakin, kun kone on ollut päällä jo pari kuukautta sammuttamatta.. Pientä hyytymistä on ollut välillä havaittavissa. Teki mieli heittää koko paska ikkunasta pihalle.
Kaikkien virhesanomien ja muiden hässäköiden jälkeen sain kuitenkin koneen taas toimimaan. Hyvä.
Syvennyin lukemaan triidiä uusista elokuvista, onko katsomisen arvoisia jne. Jossain vaiheessa taas alkoi vituttaa niin ettei veri kierrä.
Mikä ihme siinä on, että elokuvien pitäisi olla jotenkin realistisia? Siis herranjestas, elokuvien on tarkoitus viihdyttää, eikä ollakaan mitään oikean elämän kopioita. Siellä oli kuoro niponiponaputtajia jotka teilasivat kaikki elokuvat maanrakoon, kun ovat niin epäloogisia ja täynnä virheitä. Errr, okei. Mä olen nähnyt varmaan tuhansia (vaikea arvioida, mutta paljon kuitenkin) elokuvia, enkä keksi yhtään sellaista missä tapahtumat ja ympäristö olisi edes suunnilleen realistinen, ja mitä voisi suositella näille epäloogisuuksien kyttääjille. Minkä ihmeen takia yleensäkin pitää syynätä elokuvat läpi suurennuslasilla ja etsiä niitä virheitä ja mokia? Miksi ei vaan voi nauttia/pistää aivot narikkaan pariksi tunniksi ja rehellisesti vaan olla ja katsoa leffaa, ilman sen kummempaa ajattelua?
Ehkä mä vaan en ymmärrä.
Toinen triidi samaisessa paikassa koski kirjoitusvirheitä. Siitä en edes ala tähän kirjoittaa, sen vaan sanon että sen verran kovasti joitain ihmisiä näytti ottavan päähän toisten virheet, että suosittelisin lopettamaan netin ja erityisesti keskustelupalstojen käytön kokonaan, meinaan ei löydy varmasti yhtäkään lautaa mikä olisi 100% vapaa virheistä.
Ugh. Vielä olisi valittamista vaikka kuinka, mutta taidan lähteä rauhoittumaan tupakalle. Jatkan myöhemmin.
-Shandi
Heräsin seitsemältä niinkuin joka aamu muutenkin, tein normaalit aamurutiinit puoliunessa. Laitoin kahvin tippumaan, sitten veskiin ja sitten partsille ihanalle aamutupakalle. Aamun ensimmäinen tupakka on muuten se kaikista paras tupakka.
Tupakan jälkeen tassuttelin keittiöön hakemaan ensimmäistä kahvikupillista ja perkele, kolautin sitten kahvipannun pöydälle niin lujaa että jäi vaan kahva käteen, pöytä oli ympäriinsä mustassa kahvissa ja lasinsiruissa. Seisoin siinä hoomoilasena varmaan 20 sekunttia edelleen se kahva kädessä ennenkuin kunnolla tajusin mitä tapahtui. No juu, vahinkoja sattuu, paremmissakin piireissä. Ei muuta kuin siivoamaan. Kiitos Rowentan Napoliline-keittimelle, että ne tuppaavat hajoamaan parin vuoden käytön jälkeen, tää on jo toinen keitin kun edellinen meni rikki, tosin aikaisemmasta meni joku muu jutska sisältä särki. Onneksi olin joskus kaukaaviisas ja säilytin sen edellisen kahvipannun kuitenkin.
Kaivelin vanhan pannun varaston sotkusta ja pistin uuden kahvin tulemaan. Tällä kertaa olin varovainen, ja toimin kuin hidastetussa leffassa ettei vaan satu uudelleen vahinkoa. Tosin, mikä olisikaan todennäköisyys sille että tekisin saman mokan heti 10 minuutin päästä uudelleen? Herra Murphy, herra Murphy...
Kaikki meni hyvin, istuin koneelle siemaillen kahvia ja aloitin normaalin rundin sivuista, jotka pitää aina aamulla ensimmäisenä tarkistaa. Muutama blogi, sähkeuutiset, sähköposti ja keskustelupalsta.
Edelleen kaikki hyvin, taisi vaan se kahvipannu-jupakka olla huonoa tuuria, ei sen kummempaa.
Kone tilttas. Jumankekäle, ei voi olla todellista. Mulla oli muutama uusi tabi auki, ja tarkoitus oli selata muutama mielenkiintoinen artikkeli läpi jotka löytyivät blogeista. Ja sit vitun kone menee ja tilttaa.
No tää oli osittain odotettavissakin, kun kone on ollut päällä jo pari kuukautta sammuttamatta.. Pientä hyytymistä on ollut välillä havaittavissa. Teki mieli heittää koko paska ikkunasta pihalle.
Kaikkien virhesanomien ja muiden hässäköiden jälkeen sain kuitenkin koneen taas toimimaan. Hyvä.
Syvennyin lukemaan triidiä uusista elokuvista, onko katsomisen arvoisia jne. Jossain vaiheessa taas alkoi vituttaa niin ettei veri kierrä.
Mikä ihme siinä on, että elokuvien pitäisi olla jotenkin realistisia? Siis herranjestas, elokuvien on tarkoitus viihdyttää, eikä ollakaan mitään oikean elämän kopioita. Siellä oli kuoro niponiponaputtajia jotka teilasivat kaikki elokuvat maanrakoon, kun ovat niin epäloogisia ja täynnä virheitä. Errr, okei. Mä olen nähnyt varmaan tuhansia (vaikea arvioida, mutta paljon kuitenkin) elokuvia, enkä keksi yhtään sellaista missä tapahtumat ja ympäristö olisi edes suunnilleen realistinen, ja mitä voisi suositella näille epäloogisuuksien kyttääjille. Minkä ihmeen takia yleensäkin pitää syynätä elokuvat läpi suurennuslasilla ja etsiä niitä virheitä ja mokia? Miksi ei vaan voi nauttia/pistää aivot narikkaan pariksi tunniksi ja rehellisesti vaan olla ja katsoa leffaa, ilman sen kummempaa ajattelua?
Ehkä mä vaan en ymmärrä.
Toinen triidi samaisessa paikassa koski kirjoitusvirheitä. Siitä en edes ala tähän kirjoittaa, sen vaan sanon että sen verran kovasti joitain ihmisiä näytti ottavan päähän toisten virheet, että suosittelisin lopettamaan netin ja erityisesti keskustelupalstojen käytön kokonaan, meinaan ei löydy varmasti yhtäkään lautaa mikä olisi 100% vapaa virheistä.
Ugh. Vielä olisi valittamista vaikka kuinka, mutta taidan lähteä rauhoittumaan tupakalle. Jatkan myöhemmin.
-Shandi
