Mä sain pari viikkoa sitten omituisen puuskan.

Mä haluan uudistaa mun elämän. Täysin.

Havahduin miettimään omaa elämääni eräs aurinkoinen ilta parvekkeella tupakalla istuessani. En edes tiedä mistä se ajatus tuli. Se vaan tuli tyhjästä. Mä haluan tehdä elämän muutoksen, radikaalin sellaisen.
Kelasin asioita ja keksin heti mitkä jutut elämässäni voisivat olla toisin, siis paremmin. Mulla on ollut elämäni aikana mielessä monia tavoitteita jotka haluan saavuttaa, mutta en ole mitään tehnyt sen eteen.
Nyt on sen aika.

Mä olen aina halunnut matkustella. No kukapa nyt ei haluaisi? :)
Olisipa rahaa niin sekin olisi helpompaa.
Mä olen aina ollut kiinnostunut Japanista maana, kulttuurina ja kielenä. Aina, niin kauan kuin muistan, on Japani ollut tietynlainen intohimon kohde. Johtuu varmaan siitä että sen kulttuuri on yhtä kaukana meistä kuin kuu on maasta tjtn. Mä olen muutenkin sellainen ihminen, että kaikki uusi, erikoinen, mystinen ja shokeeraava kiinnostaa.
Mun haaveena on käydä joskus Japanissa. Sepä siis onkin ensimmäinen tavoitteeni. Eli kerätä rahat matkaa varten. Tarkoitus/toive olisi viettää siellä pari-kolme viikkoa, riippuen ihan ajankohdasta ja miten saa koirille hoitopaikan. Ja riippuen mun ahkeruudesta säästää, pääsisin matkaan jo vuodenvaihteen 2006 jälkeen tai myöhemmin.

Toinen tavoite on karistaa nämä ylimääräiset kilot. Sen siitä saa kun istuu koneella nolifeilemassa ja syömällä suht epäterveellisesti.
No jaa, taidan olla normaalipainon ylärajoilla mutta muutaman sentin kavennus reisistä ja vyötäröltä ei olisi huonompi idea.

Kolmantena tavoitteena on vihdoinkin aloittaa treenaaminen koiran kanssa. Ihan virallisesti ja kunnolla ryhmässä tokoa.
Silloin kun tuon koiran hankin oli se jo mielessä. Nopeasti kuitenkin sain tuta koirapiirien sisäänpäinlämpiävyydestä ja selän takana suu vaahdossa valehtelemisesta. En voinut ikinä kuvitellakaan koiraa hankkiessani, että koirapiirit ovat täynnä paskaa ja valehtelua. Koiran kanssa harrastamisen pitäisi olla rentoa koiralle ja omistajalle, mutta toista se todellisuudessa on. Olepa kaveria yhden kanssa, niin jo on selän takana paskaa puhumassa kaksi muuta.
Olisi varmaan pitänyt etukäteen kasvattaa sarvikuonon nahka, jos vaan olisin tiennyt.
Huvittavin juttu mitä kuulin, oli se kun eräs ihminen meni ja puhui vaikka minkälaista paskaa yhdestä toisesta, jota ei ollut koskaan edes tavannut. :) Oli vaan kuullut toiselta huhuja jotka olivat saaneet vaikka minkälaisia käänteitä matkan varrella, ja sitten hieman vielä väritellyt tarinaa oman mielensä mukaan. Ja kyseessä sentään aikuinen ihminen, yli 40-vuotias.
Mutta minkäs sille voi. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten vai miten se menikään...

Lisääkin näitä tavoitteita on. Nyt vaan on pakko lopettaa ja lähteä laittamaan pyykit kuivumaan.





Ehkä mä vaan olenkin taivaanrannan maalari.