2019-11-22T18:56:21+02:00 Blog Integration Feed Generator https://shandi.vuodatus.net/ shandi https://shandi.vuodatus.net/

Ihanaa ihanaa, pääsin nettipimennosta pois! Ihanaa, enää ei tarvitse rasittua oikealla elämällä, kun on taas netti käytössä. :)

Viime keskiviikko aamuna paukahti modeemi rikki, ja siitä lähtien olen ollut nettipimennossa tähän päivään asti. Tunti sitten alkoi taas kaikki pelittää ja mulla on ollut kiire päästä jyvälle mitä sillä aikaa mun virtuaalielämässä on tapahtunut. Ja vieläkään en kaikkea ole selville saanut, joten kiriminen jatkuu tämän illan.

Paljon on oikeassa elämässä tapahtunut, mutta siitä sitten lisää myöhemmin. On ollut eläinlääkärireissua nuiden aivovammaisten piskien takia, Japanin matkahaave on saanut uuden käänteen ja mä olen laihtunut yhden kilon, hurraa!! :D

Huomenaamulla lisää, moro!

-Shandi

P.s Potkikaa mua persuuksille, mun on pitänyt kirjoittaa yksi meili jo kuukauden ajan mutta en ole saanut aikaiseksi.. Hemmetti, että osaakin olla huono omatunto sen takia. :/
]]>

2005-07-19T16:45:00+03:00 2019-11-22T18:56:00+02:00 https://shandi.vuodatus.net/lue/2005/07/kymmenes shandi https://shandi.vuodatus.net/

Minnuu jänskättää, minnuu jänskättää! Tänään mennään katsomaan (taas kerran, jo kuudetta kertaa)  Scandinavian Hunkseja. Mä en vaan saa tarpeekseni niistä, en en en! :D]]>

2005-07-12T15:18:00+03:00 2019-11-22T18:56:02+02:00 https://shandi.vuodatus.net/lue/2005/07/yhdeksas shandi https://shandi.vuodatus.net/

Unohdin tuossa aikaisemmassa kirjoituksessani mainita, että lauantaina surffatessani nuita kanavia, sattui silmääni jokin matkustuksesta kertova dokkari, jossa oli juuri aiheena Japani. Jumiutuin sitä katsomaan, ja voi että, kun minun kaukokaipuuni sai taas uuden sykäyksen! Ihania maisemia japanilaisesta maaseudusta, kalastajista, ja toki suurkaupungin sykkeestäkin. Tokion pilvenpiirtäjiä, klubbausta, ostoskeskuksia ja ikebana-näyttely. Niin, olin ihan unohtanut, että ikebanaa pitää päästä katsomaan sitten joskus jos unelmani Japanin matkasta toteutuu.

Voih, miksi, miksi minua on rankaistu Japani-intohimolla? Tämä on niin kamalaa ja surullista, kun sinne tekisi mieli mutta ei se ihan niin yksinkertaista ole. :(

-Shandi
]]>

2005-07-11T12:39:00+03:00 2019-11-22T18:56:05+02:00 https://shandi.vuodatus.net/lue/2005/07/kahdeksas shandi https://shandi.vuodatus.net/

Mä olen ahkeroinut niin kovin etten ole kerennyt koneelle koko viikonloppuna kun nopeasti vaan vilaisemaan sähköpostit.

Lauantaina käytiin äipän ja miehen kanssa keskustassa kaffella ja shoppailemassa. Ostettiin ihan hetken mielijohteesta digiboksi, kun se on muutenkin ollut hankintalistalla jo jonkin aikaa. Oli vieläpä niin hyvä tarjous että ei voinut vastustaa.
Käytiin samantien ottamassa yksi kanavapakettikin siihen, mutta iloksi kuultiinkiin, että kaikki 100 kanavaa näkyy ilmaiseksi ensi viikon loppuun, eli eipä tarvinnut maksaakaan niistä. Halusin jo etukäteen, että sitten kun digiboksi hommataan, siihen Animal Planetin ja Discovery Chanellin ja National Geographicin. Nuo kanavat näkyy koko loppu kuukauden ilmaiseksi. :)

Lauantai meni siis pitkälti ihmetellessä ja hekumoidessa leffoja ja mielenkiintoisia dokkareita. Valvottiin jonnekin neljään sunnuntain puolelle, ennenkuin maltettiin mennä nukkumaan. Uutuuden viehätystä? Ei kai sentään... :D

Eilen sitten mies lähti mökille vanhempiensa kanssa tekemään remonttia, ja vei koirat mukanaan. Minua ei sinne olisi saanut kirveelläkään, ei edes pienellä lahjomisella. Tai aika suuret lahjukset saa olla että minä sinne lähtisin uudestaan. Vieläkin on muutama näppylä niistä samperin paarmoista nilkassa.
Käytin sitten päivän hyödyllisesti siivoten. Ihanaa kun sai kerrankin siivota ja järjestellä paikkoja rauhassa ilman ylimääräsitä höösäystä ympärillä. Vein matot pihalle ja tamppasin ne, imuroin, moppasin lattiat, pesin ikkunat, ja järjestelin parvekkeen uudelleen, pyyhin kaikki pölyt, siivosin vessan, suihkun ja saunankin... Ja kaiken päälle vielä pesin pari koneellista pyykkiä ja vein ne ulos kuivumaan. Ah, kun oli ihana istahtaa sohvalle ja juoda kylmää Pepsiä. :)
Päätin sitten kovan uurastuksen päätteksi hemmotella itseäni kunnolla kun siihen oli mahdollisuus. Kävin saunassa ja heittelin löylyä piiiiiitkään, tein kaikenmaailman kuorintoja ja mutanaamioita iholle, lakkasin kynnet varpaista ja sormista ja nautiskelin hyvää Chileläistä kuivaa valkoviiniä ja kuuntelin Barry Whiteä. :) Oli mukavaa.

Saisi tuo mies lähteä useammin muualle niin voisi hemmotella itseä useamminkin. :)

Tänään olisi sitten taas vuorossa kaupungilla läkähtymistä, pitäisi löytää uudet caprihousut ja kengät jostain. Ahdistaa jo valmiiksi tämä kuumuus ja lämpöhalvauksen saaminen.

-Shandi
]]>

2005-07-11T11:59:00+03:00 2019-11-22T18:56:07+02:00 https://shandi.vuodatus.net/lue/2005/07/seitsemas shandi https://shandi.vuodatus.net/

Mulla taitaa olla tänään pipo normaalia kireämmällä kun tuntuu että vähän kaikki pistää vituttamaan. Tai sitten tänään on mun oma henkilökohtainen perjantai 13 pvä, kun tulee mokailtua kaikki ja sekös kiristää silinteriä vielä enemmän.

Heräsin seitsemältä niinkuin joka aamu muutenkin, tein normaalit aamurutiinit puoliunessa. Laitoin kahvin tippumaan, sitten veskiin ja sitten partsille ihanalle aamutupakalle. Aamun ensimmäinen tupakka on muuten se kaikista paras tupakka.
Tupakan jälkeen tassuttelin keittiöön hakemaan ensimmäistä kahvikupillista ja perkele, kolautin sitten kahvipannun pöydälle niin lujaa että jäi vaan kahva käteen, pöytä oli ympäriinsä mustassa kahvissa ja lasinsiruissa. Seisoin siinä hoomoilasena varmaan 20 sekunttia edelleen se kahva kädessä ennenkuin kunnolla tajusin mitä tapahtui. No juu, vahinkoja sattuu, paremmissakin piireissä. Ei muuta kuin siivoamaan. Kiitos Rowentan Napoliline-keittimelle, että ne tuppaavat hajoamaan parin vuoden käytön jälkeen, tää on jo toinen keitin kun edellinen meni rikki, tosin aikaisemmasta meni joku muu jutska sisältä särki. Onneksi olin joskus kaukaaviisas ja säilytin sen edellisen kahvipannun kuitenkin.
Kaivelin vanhan pannun varaston sotkusta ja pistin uuden kahvin tulemaan. Tällä kertaa olin varovainen, ja toimin kuin hidastetussa leffassa ettei vaan satu uudelleen vahinkoa. Tosin, mikä olisikaan todennäköisyys sille että tekisin saman mokan heti 10 minuutin päästä uudelleen? Herra Murphy, herra Murphy...
Kaikki meni hyvin, istuin koneelle siemaillen kahvia ja aloitin normaalin rundin sivuista, jotka pitää aina aamulla ensimmäisenä tarkistaa. Muutama blogi, sähkeuutiset, sähköposti ja keskustelupalsta.
Edelleen kaikki hyvin, taisi vaan se kahvipannu-jupakka olla huonoa tuuria, ei sen kummempaa.
Kone tilttas. Jumankekäle, ei voi olla todellista. Mulla oli muutama uusi tabi auki, ja tarkoitus oli selata muutama mielenkiintoinen artikkeli läpi jotka löytyivät blogeista. Ja sit vitun kone menee ja tilttaa.
No tää oli osittain odotettavissakin, kun kone on ollut päällä jo pari kuukautta sammuttamatta.. Pientä hyytymistä on ollut välillä havaittavissa. Teki mieli heittää koko paska ikkunasta pihalle.
Kaikkien virhesanomien ja muiden hässäköiden jälkeen sain kuitenkin koneen taas toimimaan. Hyvä.
Syvennyin lukemaan triidiä uusista elokuvista, onko katsomisen arvoisia jne. Jossain vaiheessa taas alkoi vituttaa niin ettei veri kierrä.
Mikä ihme siinä on, että elokuvien pitäisi olla jotenkin realistisia? Siis herranjestas, elokuvien on tarkoitus viihdyttää, eikä ollakaan mitään oikean elämän kopioita. Siellä oli kuoro niponiponaputtajia jotka teilasivat kaikki elokuvat maanrakoon, kun ovat niin epäloogisia ja täynnä virheitä. Errr, okei. Mä olen nähnyt varmaan tuhansia (vaikea arvioida, mutta paljon kuitenkin) elokuvia, enkä keksi yhtään sellaista missä tapahtumat ja ympäristö olisi edes suunnilleen realistinen, ja mitä voisi suositella näille epäloogisuuksien kyttääjille. Minkä ihmeen takia yleensäkin pitää syynätä elokuvat läpi suurennuslasilla ja etsiä niitä virheitä ja mokia? Miksi ei vaan voi nauttia/pistää aivot narikkaan pariksi tunniksi ja rehellisesti vaan olla ja katsoa leffaa, ilman sen kummempaa ajattelua?
Ehkä mä vaan en ymmärrä.
Toinen triidi samaisessa paikassa koski kirjoitusvirheitä. Siitä en edes ala tähän kirjoittaa, sen vaan sanon että sen verran kovasti joitain ihmisiä näytti ottavan päähän toisten virheet, että suosittelisin lopettamaan netin ja erityisesti keskustelupalstojen käytön kokonaan, meinaan ei löydy varmasti yhtäkään lautaa mikä olisi 100% vapaa virheistä.

Ugh. Vielä olisi valittamista vaikka kuinka, mutta taidan lähteä rauhoittumaan tupakalle. Jatkan myöhemmin.

-Shandi


]]>

2005-07-08T13:09:00+03:00 2019-11-22T18:56:09+02:00 https://shandi.vuodatus.net/lue/2005/07/kuudes shandi https://shandi.vuodatus.net/

Äipällä oli eilen tilipäivä ja tapamme mukaan käytiin kahvilla ja vähän shoppailemassa. Äippä osti itselleen uusia vaatteita (vähän ensi viikkoa varten kun ollaan menossa katsomaan Scandinavian Hunkseja, taas kerran) ja sainpa minäkin pari uutta paitaa.
Vastusteluistani ja tomerasta vastavinkumisestani huolimatta äiti osti sellaistakin mitä ei edes tarvittaisi. Koirille uudet ruokakupit ja vesikupin. Edellisissäkään ei ole mitään vikaa, mutta silti äippä päätti ostaa lellivauvoilleen uudet kupit, great.
Uuden trimmerin omalle koiralleen. Wipii, eihän sillä vanhallakaan oltu karvoja trimmailtu kun vasta pari vuotta, ja se vanha on täysin kunnossa ja toimiva, takuutakin jäljellä vielä.
Uuden saunakiulun ja kauhan meille. Löylyt ollaan tähän mennessä heitelty hehkeän pinkin sangon ja punaisen kauhan avulla ja hyvin on mennyt. Ei olisi tarvittu uutta.

Olisipa mullakin tolla tavalla ylimääräistä rahaa, että voisi ostella sellaistakin mitä ei tarvitse. Tai ostaisin sillon lähinnä vaan hyödyllisiä tavaroita, en mitään turhaa. Kai.

Piti sitten eilen illalla testata uusi kauha ja sanko. Pakko myöntää, että saunassa on enemmän tunnelmaa puisilla löylyvälineillä, kuin muovisilla.
Menin itse edeltä saunaan kun mies lähti vielä ostamaan kaupasta siiderin ja oluen. Lauteilla yksin istuessa tuli ihan yhtäkkiä mieleen eräs juttu lapsuudesta mitä en ole tehnyt enää sen jälkeen kun täytin 10, enkä edes muistanut koko juttua vasta kuin nyt.
Lapsena mulla oli suurena huvina heittää kauhalla vettä saunan seinille ja katsoa kun vesi valui lattialle. Siitä jäi seinään sellaiset röpelöiset kuviot, ja ne oli sitten 'mörköjä'. Saunassa sitten selostin kovasti seuralaisille minkälainen mörkö mikäkin niistä oli. 'Tuossa on selvästi kädet, sillä on kirves suussa ja kiviä toisessa kädessä. Tuolla toisella möröllä on puun oksia käsissä ja naamari päässä.'
En voinut vastustaa kiusausta, vaan aloin heittelemään vettä seinille. Ja todentotta, ne samat yli 10 vuotta vanhat möröt porskuttavat edelleen menemään. :) Tuli tuttu ja turvallinen tunne, kun katsoin veden tippumista ja odotin mörköjen ilmestyvän seiniin.
En edes viitsi tähän kirjoittaa millaisia mörköjä meidän saunassa eilen illalla oli, muuten menee viimeisetkin rippeet ajatuksesta, että olisin edes suunnilleen normaalilla järjellä varustettu ihminen. :D

Sillon tällön tulee flashbackeja lapsuudesta, en muista edes milloin viimeksi olisin sen kokenut. Eilisestä tuli kuitenkin hyvä ja rauhallinen olo, niinkuin mikään ei olisi muuttunut ja kaikki olisi yhtä hyvin ja turvallista niinkuin lapsuudessa. Hetkittäin oli olo, että olisin taantunut siksi alle 10-vuotiaaksi Shandiksi uudelleen, ja tässä olin, niinkuin ennen.

Kuitenkin havahduin muistoista kun mies tuli kotiin.

Ehkä sitten seuraavalla saunomisella taas...

-Shandi
]]>

2005-07-07T11:33:00+03:00 2019-11-22T18:56:11+02:00 https://shandi.vuodatus.net/lue/2005/07/viides shandi https://shandi.vuodatus.net/

Maalla on mukavaa... NOT!!!

Tämä pesunkestävä kaupunkilaisflikka kävi sitten eilen ihmettelemässä maaseutua ja sen monia pelottavia asioita. Taisipa olla peräti toinen kerta koko elämäni aikana, kuvitella.

Mies tuli eilen töistä, ja sanoi että oli keksinyt erilaisen tavan viettää loppupäivä ja ilta, lähdetääs kuule kulta mökillä käymään!
Ja eipä siinä muuta, pakattiin koirat ja muut tykötarpeet kassiin ja menoksi.
Kaihoisasti katselin kun tuttu kaupunkimiljöö lipui ohitseni antaen tietä pelloille, lehmille, hevosille ja traktoreille. Jo alkoi kylmätä. Tunnin verran istuin kuumassa autossa (ja matkalla koin ensimmäisen kerran lossissa matkustamisen, vau!), kunnes saavuimme pari kilometriä pitkän tien päähän joka veisi lopulta meidät mökille. Tie oli paremminkin kiemurteleva ja mäkinen kinttupolku, ja monta kertaa olin vakuuttunut että kohta auto jumittaa tähän eikä päästä yhtään mihinkään. Lähin naapurikin on monen kilometrin päässä, eli jos kirvesmurhaaja sattuu paikalle, on hengissä selviäminen erittäin epätodennäköistä. Ei edes rakkaassa Samsungissani ollut kenttää.
Pääsimme kuitenkin ehjänä perille, ja oven avatessani minut toivotti tervetulleeksi tuhatpäinen parvi paarmoja, itikoita, kärpäsiä ja muita öttiäisiä joita nykytiede ei varmasti vielä edes tunnista.

-Ainiin, unohdin mainita että täällä on paljon hyönteisiä, sanoi rakas mieheni nähdessään minun kauhusta vääntyneen naamani.

Metsäntapaisen pusikon läpi kömpiessäni eteeni aukesi kaunis maisema, kauniimpi kuin osasin odottaakaan. Isohko ranta, suuri kaksi kerroksinen mökki jonka kupeessa huussi, laituri, vene, rantasauna ja vettä silmänkantamattomiin. Kaunista, ajattelin. Nyt tiedän mikä ihmisiä vetää kesäisin kaupungista maalle rentoutumaan.
Kävelin eteenpäin sandaaleissani, tuo sama tervetuliaiskomppania edelleen ympärilläni suristen. Parkkeerasin itseni laiturille istumaan, kas siellä sain olla suht rauhassa ötököiltä. Koirat vetivät rundia pitkin maita ja mantuja, narttu antoi urokselle kyytiä muristen ja haukkuen.

Mies ehdotti veneajelua. Suostuin, koska keskellä järveä tuskin paarmat ja muut paskakärpäset häiritsisivät.
Niinpä telkesimme nartun saunaan ja otimme uroksen mukaan. Nartulla on aikaisemmilta kerroilta kuulema paha tapa hypätä veneestä järveen.
Astuin veneeseen pelonsekaisin tuntein. Tämä on elämäni ensimmäinen kerta Viking Linen Gabriellaa lukuun ottamatta kun matkaan veden päällä. Entä jos tämä uppoaa?

-Ei tämä uppoa, tämä on uppoamaton vene, mies ylpeänä selostamaan.

Niin oli myös Titanic. Mutta kuinka sille kävikään...?

Lähdimme matkaan, ja jo ensimetreillä tunsin kylmän veden pisaroivan päälleni. Mielessäni jo panikoin, entä jos tämä tosiaan uppoaa ja mulahdan veteen ja en osaa enää uida ja hukun ja ja ja... Siinä keskellä vettä pidin koko ajan silmällä lähintä rantaa minne uida jos huonosti käy.
Veneajelu meni kuitenkin hyvin, ei upottu eikä mitään muutakaan, mutta vähän hirvitti kun mies päätti pelotella mua ihan urakalla. Ensin ajoi niin kovaa kuin veneestä lähti, taakse jäi suuria aaltoja. Sitten hidasti, ohjasi veneen suoraan aaltoja päin ja antoi lipua aalloilla. Ylös alas, ylös alas. Ja joka molskahduksella tuli vedet selkääni, kun istuin keulassa selin menosuuntaan.
Kehtasipa vielä informoida, että tuossa jonkin matkan päässä on muistomerkki, sinne on joskus uponnut joku isompi paatti. Prkl, olisi kertonut tuon silloin kun olin vielä tukevasti maankamaralla.

Laiturille tullessa kampesi itseni litimärkänä ylös ja lähdin rannalle. Kirosin mielessäni mieheni paskamaisuutta.

Grillattiin makkarat, mies ui ja saunoi, koitti minuakin houkutella mutta arkajalka ja mukavuudenhaluinen kun olen, pelkäsin kalojen syövän jalkani jos veteen menen. Mies kyllä selvisi sieltä hengissä, mutta se onkin eriasia. Miesten jalat ei maistu niin hyvälle kuin naisten.

Lähdettiin kotiin päin kaksi nukkuvaa koiraa takapenkillä ja itsekin huokailin helpotuksesta. Voi sitä ihanaa tunnetta, kun näin ensimerkit kaupungista! Olisin voinut laulaa hallelujaa ja suudella sitä kuumaa asvalttia, onnentunne oli suunnaton! Vihdoinkin sivistyksen parissa. Ei enää miljoonapäistä paarmalaumaa ympärillä, ei tsunaminpelkoa keskellä järveä tai pelkoa siitä että hauki tai joku muu niljakas tulee rannalle ja syö mun jalat.

Mä olen kaupunkilainen enkä muuksi muutu. Tai ainakin seuraavalla kerralla kun mut raahataan jumalan selän taakse, varustaudun avaruuspuvulla.

Saldo: 18 ötökänpuremaa, neljä niistä yli kahden sentin levyisiä ja saakelin kutiavia. Toinen koira näyttää turpaansa saaneelta turvonneine silmineen, kiitos saatanan sittisontiaiset.

-Shandi]]>

2005-07-05T13:35:00+03:00 2019-11-22T18:56:14+02:00 https://shandi.vuodatus.net/lue/2005/07/neljas shandi https://shandi.vuodatus.net/

Mä sain pari viikkoa sitten omituisen puuskan.

Mä haluan uudistaa mun elämän. Täysin.

Havahduin miettimään omaa elämääni eräs aurinkoinen ilta parvekkeella tupakalla istuessani. En edes tiedä mistä se ajatus tuli. Se vaan tuli tyhjästä. Mä haluan tehdä elämän muutoksen, radikaalin sellaisen.
Kelasin asioita ja keksin heti mitkä jutut elämässäni voisivat olla toisin, siis paremmin. Mulla on ollut elämäni aikana mielessä monia tavoitteita jotka haluan saavuttaa, mutta en ole mitään tehnyt sen eteen.
Nyt on sen aika.

Mä olen aina halunnut matkustella. No kukapa nyt ei haluaisi? :)
Olisipa rahaa niin sekin olisi helpompaa.
Mä olen aina ollut kiinnostunut Japanista maana, kulttuurina ja kielenä. Aina, niin kauan kuin muistan, on Japani ollut tietynlainen intohimon kohde. Johtuu varmaan siitä että sen kulttuuri on yhtä kaukana meistä kuin kuu on maasta tjtn. Mä olen muutenkin sellainen ihminen, että kaikki uusi, erikoinen, mystinen ja shokeeraava kiinnostaa.
Mun haaveena on käydä joskus Japanissa. Sepä siis onkin ensimmäinen tavoitteeni. Eli kerätä rahat matkaa varten. Tarkoitus/toive olisi viettää siellä pari-kolme viikkoa, riippuen ihan ajankohdasta ja miten saa koirille hoitopaikan. Ja riippuen mun ahkeruudesta säästää, pääsisin matkaan jo vuodenvaihteen 2006 jälkeen tai myöhemmin.

Toinen tavoite on karistaa nämä ylimääräiset kilot. Sen siitä saa kun istuu koneella nolifeilemassa ja syömällä suht epäterveellisesti.
No jaa, taidan olla normaalipainon ylärajoilla mutta muutaman sentin kavennus reisistä ja vyötäröltä ei olisi huonompi idea.

Kolmantena tavoitteena on vihdoinkin aloittaa treenaaminen koiran kanssa. Ihan virallisesti ja kunnolla ryhmässä tokoa.
Silloin kun tuon koiran hankin oli se jo mielessä. Nopeasti kuitenkin sain tuta koirapiirien sisäänpäinlämpiävyydestä ja selän takana suu vaahdossa valehtelemisesta. En voinut ikinä kuvitellakaan koiraa hankkiessani, että koirapiirit ovat täynnä paskaa ja valehtelua. Koiran kanssa harrastamisen pitäisi olla rentoa koiralle ja omistajalle, mutta toista se todellisuudessa on. Olepa kaveria yhden kanssa, niin jo on selän takana paskaa puhumassa kaksi muuta.
Olisi varmaan pitänyt etukäteen kasvattaa sarvikuonon nahka, jos vaan olisin tiennyt.
Huvittavin juttu mitä kuulin, oli se kun eräs ihminen meni ja puhui vaikka minkälaista paskaa yhdestä toisesta, jota ei ollut koskaan edes tavannut. :) Oli vaan kuullut toiselta huhuja jotka olivat saaneet vaikka minkälaisia käänteitä matkan varrella, ja sitten hieman vielä väritellyt tarinaa oman mielensä mukaan. Ja kyseessä sentään aikuinen ihminen, yli 40-vuotias.
Mutta minkäs sille voi. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten vai miten se menikään...

Lisääkin näitä tavoitteita on. Nyt vaan on pakko lopettaa ja lähteä laittamaan pyykit kuivumaan.





Ehkä mä vaan olenkin taivaanrannan maalari.



]]>

2005-07-04T14:16:00+03:00 2019-11-22T18:56:16+02:00 https://shandi.vuodatus.net/lue/2005/07/kolmas shandi https://shandi.vuodatus.net/

Tänään onkin sitten luvassa normaalia vauhdikkaampi päivä.

Äiti soitti eilen, että hän oli ostanut mulle uuden päiväpeiton ja kaksi paistinpannua. No ok, päiväpeiton perään mä olen marissut jo pitkän aikaa, kun sängyssä ei ole ollut päiväpeittoa varmaan yli vuoteen tai kahteen. Kaikki tähän huusholliin ostetut ovat päätyneet loppujen lopuksi koirille alustoiksi. Menevät niin nopeasti koirankarvoihin ja saa olla aikamoinen yliluonnollinen taikuri että ne saisi puhtaiksi sen jälkeen. Toivottavasti kuitenkin äiti on muistanut kunnioittaa mun sisustus makua valitessaan päiväpeittoa. Kukkaruusukieloorvokkivaaleanpunaisen romanttinen höpötys ei tänne oikein sopisi.

Mutta ne paistinpannut!!!

Täältä löytyy jo tarvittavat kokkaus-välineet, ja nyt olisi sitten tulossa upo-uusi paistinpannu ja parilla-pannu. Mitä hemmettiä mä teen jollain parilla-pannulla, kun ei täällä pahemmin mitään biffejä sun muita hienouksia paistella? Oli kuulema ihan valurautaa... Huoh.  Pitänee varmaan heittää tuo vanha (siis vasta  puoli vuotta käytössä ollut)  pannu roskiin uusien tieltä.

Samalla käydään sitten meidän vakio kahvilassa kahvilla. Toivottavasti siellä olisi niitä taivaallisia kanaleipiä hmmm...  Pitäisi käydä myös postissa, kirjakaupassa, ruokakaupassa, eläinkaupassa ja  Sokoksella.  Ja se tietää rahan menoa.  Ahdistaa jo etukäteen.

Yöllä neljän aikaan heräsin omituisiin ääniin. Tai niihin semmosiin ääniin, mitä tulee kun koirat ovat tekemässä pahojaan tai oksentavat. Mä nukun aina kuin tukki, ja mitkään muut äänet ei herätä mua ei sitten millään. Saisi varmaan ydinpommi räjähtää korvan vieressä enkä silti heräisi. Mutta noihin koirien ääniin mä herään. En tiedä miksi, mutta jos jompikumpi noista oksentaa, mä havahdun jo siihen ensimmäiseen kakomisääneen ja olen salamana ottamassa oksua vastaan sanomalehdellä tai muulla tehtävään sopivalla yrjö-alustalla.
No kuitenkin. Heräsin neljän paikkeilla eteisestä kuuluviin syömis-ääniin, ja ponkaisin sängystä ylös tykkinä. Siellä oli nuorempi rakki ottanut eteisen kaapista (siellä säilytetään kaikki eläinten ruuat ja tarvikkeet) koirankeksipaketin ja onnellisena söi niitä. Vanhempi koira vaan veteli sikeitä sohvalla.  Karjaisin perkeleet ja nuorempi luikki pakoon häntä koipien välissä. Vanhempi ei lotkauttanut korviaan. Tutkailin vahingot, ja täydestä keksipaketista oli syöty yli puolet. Jippii, se tietää siis tämän päivän osalta paskarumbaa nuoremman kanssa. Otin piskin makuuhuoneeseen ja aloin nukkumaan.
Eikä mennyt kauaakaan kun havahduin unensekaisesta horroksesta uuteen koira-alert-ääneen. Kuulostelin ja totesin vanhemman piskin olevan juurikin siellä eteisessä mutustelemassa muruja lattialta. Oli ihan pakko sitten nousta ylös, mennä keksi kaapille ja antaa vanhemmalle koiralle myös muutama keksi. Nuorempi koira möllötti meitä makuuhuoneen ovelta eikä normaaliin tapaansa tullut kärkkymään. Hmm. Tiesi varmaan että nyt tuo akka on vihainen eikä sitä kannata lähestyä ellei halua nirriä pois.
No. Nyt tuo juttu jo naurattaa, mutta silloin yöllä ei ollut kaukana etten olisi repinyt nuoremmalta piskiltä palleja irti omakätisesti. Mutta ymmärtäähän sen, kun se on uros. Vanhemmalla koiralla (narttu) oli juuri juoksut eikä nuori poika päässyt edes pukille, joten lohdutukseksi yösyönti oli ihan hyvä veto siinä mielessä. Tai sitten sillä on vaan ollut pieni nälkä, ja ottanut muutaman suupalan. Onneksi ei tehnyt niinkuin viimeksi, että söi TÄYDEN ja AVAAMATTOMAN 2,5 kilon kissanruoka-pussin. Silloin vitutti aivan suunnattomasti. Kissojen sapuskat menivät samana päivänä parempiin suihin kun sen ostin. Reilu 25€ koiran kurkusta alas. Kyllä muuten vitutti niin ettei veri kiertänyt. Ja vitutus senkun kasvoi seuraavana päivänä, kun 2,5kg kissanruokaa alkoi tuon oma-aloitteisen, nälkäisen pienen herrantertun, peräpäästä tulla ulos. Saatana, ällöttää vieläkin ajatella sitä. Ulkona juostiin puolen tunnin välein mutta silti oli lattiat ja seinät (aivan, seinät) täynnä ripulivettä jota suihkusi puolenmetrin kaaressa joka paikkaan. Puistatus oikeen käy kun ajatteleekin sitä siivoamista. Hrrr.

-Shandi
]]>

2005-03-23T08:41:00+02:00 2019-11-22T18:56:19+02:00 https://shandi.vuodatus.net/lue/2005/03/toka shandi https://shandi.vuodatus.net/

Tänään tuli taas sellainen olo, joka tulee aina tasaisin väliajoin. Yhä useammin, joka päivä nykyään. Totaalisen Yksinäisyyden Tunne.

Mä tajusin muutama vuosi sitten että mä olen todella yksinäinen ihminen. Erakko suorastaan. Mä en muista milloin viimeksi olisin voinut soittaa jollekulle ja tilittää päivän tapahtumia. En varmaan koskaan.
Mä en vaan osaa solmia pysyviä kaverisuhteita. Kaikki tähän mennessä eteen sattuneet ovat kariutuneet tavalla tai toisella. Vika on varmaan minussa osittain, ellei suurimmaksi osaksi jopa. Monen vuoden erakkoilun jälkeen en osaa suhtautua kaverilliseen elämään en sitten mitenkään. Ehkä tää onkin mun kohtalo. Tosin en mä edes tiedä mistä niitä kavereita löytäisi, hmm...

Enkä mä nyt puhu mistään koulukavereista jne. Edes peruskoulussa en ole ollut kenenkään kanssa niin läheinen että sitä kannattaisi jatkaa koulun jälkeenkin. Ja melkein kaikki nekin ovat jo muuttaneet muille paikkakunnille opiskelemaan (lähde: Koulukaverit.com), että se siitä.

Huoh.

Mulla oli joskus vuosia sitten hyvä kaveri. Bestis, voisi melkein sanoa. Ne vuodet oli kyllä elämäni parhaita aikoja tähän mennessä, ehkä.
On se vaan kumma miten elämässä tärkeysjärjestykset muuttuu, kun teinin elämään astuu Mies. Se Oikea. Siinä silmänräpäyksessä voi unohtaa hyvätkin kaverit, eihän elämässä muuta tarvita kuin se Mies. Ja vielä kun Mieskin sattuu olemaan sitä kaliiperia, että kieltää kaikki kaverit jne, niin byebye ystävyys. No ehkä se ystävyys ei loppupeleissä ollutkaan niin vahvalla pohjalla jos Miehen annetaan se rikkoa. Tiedä sitten, silloin joskus se siltä kyllä tuntui. Siis että olisi hyvällä ja vahvalla pohjalla.

On mullakin mies. Ollut jo kohta viisi vuotta. Tuo mies oli osittain kuvioissa jo aikoja ennen kuin tuo ex-ystävä löysi Miehensä. En mä ainakaan koe että miehen kuvioihin ilmestyminen olisi sama kuin nappia painamalla PUM ja entiset kaverit jää unholaan. Ei todellakaan.

Niin tosiaan. Tämän päiväkirjan or what ever perustin mun uudeksi tilityspaikaksi. Voi että, näitä monen vuoden yksinäisyys-märinöitä olisi vaikka kymmenen 1000 sivuisen romaanin verran. Taidan kuitenkin aloittaa näin varovaisesti.


-Shandi

P.s Maailman Yksinäisimmän Ihmisen titteli on yksinoikeudella mun.


]]>

2005-03-22T03:55:00+02:00 2019-11-22T18:56:21+02:00 https://shandi.vuodatus.net/lue/2005/03/eka shandi https://shandi.vuodatus.net/